Uutiset & Artikkelit

23.03.2021 14:08
Vilpasvikings.fi

Välieräsarja Seagulls-Vilpas, osa 1

Tiukkaa vääntöä on luvassa myös välierissä. Kuva Ville Vuorinen.

 

Maanantaina 29. maaliskuuta se alkaa eli mitalijahti kaudelle 2020-2021. Paikkana on Töölön legendaarinen Kisahalli Mannerheimintiellä ja pudotuspelikaavion vasemmalta puolelta finaalipaikkaa havittelevat Helsinki Seagulls ja Salon Vilpas. Runkosarjan voittoon suvereenisti liidellyt lokkiparvi lähtee välierään selkeänä suosikkina, sillä se koki kauden aikana vain kaksi tappiota. Yhden Kauhajoella ja yhden kotihallissa juuri Vilppaalle. Keskitytään ensimmäisessä ennakossa joukkueiden etenemiseen välierävaiheeseen.

 

Helsinki Seagulls on seurana nuori, sillä se perustettiin vasta vuonna 2013. Helsingissä koriksen tila oli tuolloin surkeassa jamassa eikä pääkaupungilla ollut esittää yhtään joukkuetta liigatasolle. Uusi seura rakennettiin Torpan Poikien divarijoukkueen ympärille, jonka sarjapaikan se peri ja ensimmäinen virallinen ottelu I divisioonassa (Seagulls-FoKoPo) päättyi 103-74 Mikko Larkaksen alaisuudessa. Seuran taustoille hankittiin uutta voimaa ja nousu Korisliigaan tapahtui heti huhtikuussa 2014. Seagulls on ollut kahdesti SM-pronssilla, 2017 ja 2018. Viime kaudella Vilpas ja Seagulls kisasivat tiukasti runkosarjan voitosta, mutta kiristynyt koronatilanne päätti traagisesti kauden maaliskuussa. Keskeytyshetkellä Vilpas oli ykkösenä, mitalit jäivät jakamatta ja pantteripatsas jäi edelleen Kauhajoelle.

 

Helsinki Seagulls - vakuuttavaa menoa

 

Viime kaudelle päävalmentaja Jussi Laakso sai avukseen Vesa Vertion Bundesliigan Crailsheimista ja kaksikko piti taustajoukkoineen koossa erittäin kokeneen ja laadukkaan joukkueen, jonka runkona toimi kaiken kokenut kasarikvartetti Tuukka Kotti (1981), Timo Heinonen (1981), Shawn Huff (1984) ja Antti Kanervo (1989). Ysäriltä ryhmään liitettiin Sakari Laakso (1997), Sami Tahvanainen (1998), Erik Waxlax (1999) ja Samuli Mäkelä (1999) ja kotimaisen osaston täydensivät nuoret Max Besselink (2002) ja Emil Skyttä ( 2003). Ainoat muutokset edelliskauteen olivat Ricky Waxlaxin lähtö Lahteen ja Daniel Lindnerin HNMKY:n paitaan.

 

Gulls lähti kauteen kolmella ulkomaalaisvahvistuksella. Ensimmäinen kiinnitys oli sentteri Wayne Martin Jr (Tennessee State), joka saapui Helsinkiin Englannin, Islannin ja Ruotsin liigojen kautta. Toinen vahvistus oli kanadalainen takamies-laituri Mambi Diawara (University of Calgary) ja kolmas palanen osui täydellisesti. Chicagon lähistöltä kotoisin olevan Kendale McCullumin (Lewis University) taidot olivat etukäteen tiedossa, sillä taitava takamies valittiin Saksan ProA-liigan parhaaksi pelaajaksi Uni Baskets Paderbornin paidassa 18.3 pisteen keskiarvolla.

Syyskuun lopulla oli aika palkata neljäs vahvistus ja sille paikalle seura hankki lisää kokemusta. Maailmaa nähneen 37-vuotiaan Porter Troupen pelihistoria koostuu Puolasta, Liettuasta, Kyprokselta, Libanonista ja Romaniasta. Mambi Diawaran esitykset (5.2/2.5) eivät riittäneet ja kausi Helsingissä päättyi marraskuun lopulla kymmeneen peliin. Tammikuussa Seagulls palkkasi hänen tilalleen 191-senttisen Corban Collinsin (Alabama State), joka on edustanut lokkeja nyt 12 ottelussa. Aiemmat leimat Collinsin passissa ovat Saksasta, Ruotsista ja Italiasta. Eli melkoinen nippu on kasassa.

 

 

Seagulls on pelannut tällä kaudella 26 ottelua ja niistä 24 on päättynyt voitollisesti. Se kaatoi sarja-avauksessa Kauhajoen 84-82 ja siitä alkoi 14 ottelun pituinen voittoputki. Se katkesi sensaatiomaisesti Kauhajoella 27. tammikuuta, kun kuudella pelaajalla taistellut Karhubasket voitti 107-88 ja Okko Järvi rankaisi helsinkiläisiä 47 pisteellä.

- Tulimme löysästi peliin ajatellen että peli on helppo. Hattu pois päästä, ihan huikea peli kotijoukkueelta, ihmetteli hiljattain jatkosopimuksen tehnyt kapteeni Tuukka Kotti.

- Tarvitsimme tämän tappion ja oli hyvä, että saimme kunnon selkäsaunan. Nyt pitää jatkaa harjoittelua ja huolehtia että valmistaudumme seuraaviin peleihin paljon paremmin, pohti puolestaan Jussi Laakso Kauhajoen tapahtumia.  

Siitä jatkui lokkien voitokas kulku kuuden pelin ajaksi, mutta toinen karikko tuli vastaan runkosarjan päätöspelissä. Vilpas saapui Kisahalliin ilman kolmikkoa Wood-Rannikko-Koivisto, mutta pisti Seagullsin 28 ottelua kestäneen kotivoittojen sarjan poikki 89-95. 

- Meiltä hävisi fokus toisella puoliajalla, kun Parks ja Nenonen pitivät heittoklinikkaa. Tämä saattoi olla hyvä herätys meille, Laakso tuumi pudotuspelien alla.

 

Runkosarjan voitto (20/22) oli kuitenkin selvä ja ero Pyrintöön sekä Kauhajokeen oli lopulta kolme voittoa. Runkosarjan päätöskierroksella varmistui tuleva vastustaja ja duo Laakso/Vertio pääsi tutustumaan tarkemmin Lapuan Kobrien scouttaamiseen. Kobrat joutui operoimaan kaksi peliä ilman maestro Antto Nikkarista ja Justin Piercen pelikuntoisuus oli niin ja näin. Puolivälieräsarjasta tulikin lokeille hieman kaksijakoinen. Kotivoitot 117-80 ja 105-88 olivat melko helppoja, vieraspelit Lapuan Urheilutalolla (81-86 ja 83-97) huomattavasti vaikeampia. Puhdas 4-0 tulos takasi kuitenkin, että joukkue sai yhtä paljon lepoaikaa kuin Lahden pudottanut Vilpas.

- Lapua paransi joka pelissä ja pisti meidät tiukalle täällä kotonaan. Tulevassa sarjassa on tärkeintä oman pelin kasassa pitäminen ja niiden asioiden toteuttaminen, mitä harjoitellaan. Emme halua tuoda mitään hirveätä näyttävyyttä ja ihmetemppuja, vaan mennään niin kuin kone eteenpäin niillä asioilla mitä osataan tehdä, totesi Jussi Laakso.

 

Seagullsin rosteri on ihailtavan leveä, vaikka suurlupaus Max Besselink jättikin joukkueen runkosarjan lopulla ja siirtyi yllättäen I divisioonaan HNMKY:n riveihin. Aloitusviisikosta 80% (McCullum, Huff, Heinonen, Kanervo) on pysynyt muuttumattomana koko kauden ja ainoat vaihtelut koskevat senttereitä Martin/Kotti. Head coach Laakso ei peluuta miehistöään ylisuurilla minuuteilla, kuten peruskahdeksikon peliajat kertovat. McCullum pelasi runkosarjassa 30:12, Huff 29:05, Kanervo 28:31, Martin 23:14, Heinonen 21:27, Collins 21:27, Troupe 19:53 ja Kotti 17:11. Neljässä pudotuspelissä suuria muutoksia ei tullut. Sama koskee korintekovoimaa. Gullsin paras pistemies runkosarjassa oli sentteri Wayne Martin 15.4 pisteen keskiarvolla ja yli kymmeneen pinnaan ylsivät myös McCullum (15.1), Kanervo (13.9) sekä Huff (13.3). Lapua-sarjassa Kanervo ja Martin nostivat hieman keskiarvojaan.

  

Seagulls oli runkosarjan toiseksi tehokkain korintekojoukkue (94.2) Pyrinnön jälkeen, levypalloissa se oli kolmanneksi paras (41.6) ja syötöissä Vilppaan jälkeen kolmas (20.9). Puolivälierissä pisteiden teko vaan parani (101.3) ja se teki enemmän pisteitä kuin Pyrintö. Eniten romahtivat torjunnat, jotka jäivät alle yhden per peli. Pallosta se huolehtii edelleen paremmin kuin muut, sillä menetyksiä tuli Lapuaa vastaan vain 10.3 ottelua kohti.

 

Salon Vilpas - kokemusta löytyy myös

 

Vilpas on pelannut Korisliigaa 21 kauden ajan ja on sijalla 14 kaikkien aikojen tilastoissa. Nykyliigalaisista edellä ovat KTP (64 kautta), Pyrintö (54), Korihait (37), Lahti (35), Kouvot (28) ja Kataja (26). Ensimmäinen liigaurakka kesti vuodet 1996-2005 ja nykyinen saaga alkoi syksyllä 2009, kun salolaiset pudottivat Team Componentan porrasta alaspäin. Menestyksellisesti seuran huippukaudet alkoivat keväällä 2016 Joonas Iisalon alaisuudessa ja sen jälkeen seuran palkintokaappiin on kertynyt kaksi SM-hopeaa ja yksi Suomen cupin voitto. 

 

Kesällä uudeksi päävalmentajaksi Ville Tuomisen tilalle palkattiin liigan kokenein luotsi Sami Toiviainen ja pelaajapuolella joukkue pysyi hyvin kasassa. Henri Kantonen teki sopimuksen Ranskaan ja Samuel Haanpää lopetti uransa. Uutena pelaajana ryhmään liittyi lupaava Perttu Blomgren, jonka kausi päättyi kuitenkin polvivammaan 12 ottelun jälkeen.

 

 

Toiviaisen Vilpasta ei ole tällä kaudella nostettu mestarisuosikiksi, mutta tasoa ja ennen kaikkea kokemusta löytyy varmasti yhtä paljon kuin Seagullsista. Teemu Rannikko (1980) tanssii omaa "last danceaan", Mikko Koivisto (1987) pelaa paremmin kuin koskaan ja Juho Nenonen (1987) on Juho Nenonen. Aatu Kivimäki (1997), Riku Laine (1997) ja Elias Eerikinharju (1996) tekevät kovaa duunia illasta iltaan. 

Kun Jeremiah Wood (1985) päätti jäädä Saloon toiseksi kaudeksi, ison miehen paikka oli täytetty. Laituriksi palkattiin Myles Stephens (Princeton), joka pelasi viime kauden Saksan ProB:ssä. Toiseksi isoksi hankittiin Ruotsin liigasta LD Griffin (St. Bonaventure). Neljännen miehen kanssa olikin ongelmia koko kauden, sillä Jahaad Proctorista eikä Tyler Cheesestä ollut odotettua hyötyä. Hieman ennen vuodenvaihdetta haaviin jäi takamies Deondre Parks Jr (South Dakota State) eikä vaihtoa ole enää tarvinnut miettiä. 

 

Vaikka Vilppaan runkosarja (15/7) oli tappiollisempi kuin vuosiin, se varmisti kotietupaikkansa hyvissä ajoin. Tappiot alkoivat heti Lahden liiga-avauksesta ja vuodenvaihteeseen mennessä saldo oli seitsemän voittoa ja neljä tappiota (Lahti, KTP, Karhu ja BC Nokia). Tammikuusta eteenpäin salolaiset nappasivat kahdeksan voittoa ja kärsivät kolme tappiota (Pyrintö, Kobrat, Seagulls). Vilpas pääsi hyvissä ajoin valmistautumaan omaan puolivälieräsarjaansa, sillä muiden vastustajat ratkesivat vasta päätöskierroksella.  

Pudotuspelien ensimmäisellä rundilla Lahti Basketball tarjosi uskomattoman hienon ja fyysisen ottelusarjan, mutta joutui kuitenkin taipumaan voitoin 4-0. Jokainen ottelu oli tasainen ja Vilpas saa olla puhtaasta sarjasta enemmän kuin tyytyväinen. Jos verrataan runkosarjaa ja pleijareiden ensimmäistä kierrosta, viikinkien suurin tasonnostaja on ollut Juho Nenonen. Keväällä jalkaleikkauksessa käyneen Nenosen runkosarja (9.3 pistettä) sujui varsin epätasaisesti, mutta kun panokset kovenee, papin poika kovenee siinä mukana. Neljässä Lahti-pelissä Nenonen kirjautti 14.8 pinnaa per peli ja on Stephensin (15.0) jälkeen Vilppaan toiseksi paras pistemies. Kymmenen pinnan keskiarvorajan rikkoivat myös Koivisto (12.8), valtavasti otteitaan parantanut Griffin (12.5) sekä Parks (11.0). Woodin tehot olivat 8.8/10.0.

Toiviaisen aloitusviisikko pysyi samana koko Lahti-sarjan eli Rannikko, Koivisto, Stephens, Griffin ja Wood. Heistä pakkipään ekspertti Stephens oli ainoa, joka pelasi yli puoli tuntia per ottelu. Vilpas teki keskimäärin 90.3 pistettä per peli, otti 40.8 levypalloa ja antoi 18.3 syöttöä. Selkein ero Seagullsiin oli koria suojelevissa torjunnoissa. Niitä Vilpas teki neljään peliin 15, Seagulls kolme. Parannettavaa jäi pallosta huolehtimiseen, sillä runkosarjan kelpo keskiarvo 12.3 menetystä kasvoi reiluun viiteentoista. 

 

Liity postituslistalle

Kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan laatikkoon ja klikkaa Liity postituslistalle -painiketta!

Yhteistyökumppanit