Uutiset & Artikkelit

26.03.2021 09:25
Vilpasvikings.fi

Välieräsarja Seagulls-Vilpas Mikko Tupamäen silmin

Mikko Tupamäki valmensi Vilpasta kaudet 2011-2016. Kuva Janne Ivanoff

 

Seuraavaksi tulevaa välieräsarjaa Seagulls-Vilpas arvioi Vilppaan monivuotinen päävalmentaja Mikko Tupamäki. Vilpas palkkasi varsin nimettömän nuoren miehen päävalmentajakseen kaudelle 2011-2012 ja neljän vuoden projekti Salossa päättyi keväällä 2016 karmaisevaan puolivälieräsarjaan Kouvoja vastaan. "Tupis" työskentelee nykyään Jyväskylän Basketball Academyn ohjelmassa ja 43-vuotias korisfanaatikko nauttii jokaisesta päivästä rakkaan lajinsa parissa.

 

Salon Seudun Sanomien ansioitunut toimittaja Juha Tuuna totesi Tupamäen sopimuksen päätyttyä keväällä 2016 seuraavaa.

- Tupamäen työ Vilppaassa on valmis ja työn jälki on ollut fantastista. Se seura, johon Tupamäki keväällä 2011 saapui, on täysin eri seura, jonka hän keväällä 2016 jättää. Viisi vuotta sitten Vilpas oli pieni ja vanha viikinkipursi, joka ajelehti ilman suuntaa. Nyt Vilpas on suurempi, vahvempi ja uskottavampi kuin koskaan ennen. Suuntakin on selvä ja vauhti kova - puhaltaahan koko Salo tuulta purjeisiin. Siitäkin iso kiitos kuuluu nyt jo 38-vuotiaalle vaatimattomalle jyväskyläläismaisterille, joka todennäköisesti pitää tätäkin kolumnia turhanpäiväisenä ylistyksenä.

Eipä olisi toimittaja Tuuna voinut paremmin kuvata Tupamäen työn arvostusta Vilppaassa.

 

Mikko, mikä on ennakkoasetelma tulevaan välierään?

 

MT: Seagulls runkosarjan voittajana ja parhaan rekordin omaavana on toki ennakkosuosikki, mutta ilmeisesti Vilpas ja Seagulls eivät ole ihan lopullisilla joukkueillaan kohdanneet. Vilpas lähtee haastajana sarjaan, mutta sen puolivälierät Lahtea vastaan olivat selkeästi intensiivisemmät ja fyysisemmät kuin Seagullsilla Kobria vastaan. Se ehkä valmisti Vilpasta hieman enemmän playoff-maailmaan. Molemmilla on kokeneita pelaajia, Seagulls on silti kokonaisuutena hieman kokeneempi. 

 

Lahti sarjan fyysisyys valmisti Vilpasta hyvin kohti välieräsarjaa. Kuva Ville Vuorinen.

 

Miten joukkueiden hyökkäystyylit eroavat?

 

MT: Seagulls on joukkueena selkeästi ns. konseptijoukkue eli kaikki tekeminen hyökkäyspäässä perustuu tarkkaan spacingiin ja hyvin selkeisiin ja usein toistuviin actioneihin. Se käyttää hyvin tilaa ja liikuttaa palloa hienosti erilaisia puolustuksia vastaan. Vilpas taas juoksee selvästi enemmän erilaisia pelinavauksia ja optioita erilaisista hyökkäyspeleistä ja pyrkii sitä kautta aiheuttamaan puolustukselle ongelmia ja luomaan etuja. Filosofiat ovat hieman erilaisia ja molemmissa on omat vahvuutensa.

 

Entä erot puolustuksessa?

 

MT: Molemmat joukkueet ovat fiksuja ja kykenevät muokkautumaan vastustajaan kokemuksen ja hyvän koutsauksen avulla. Vilpas on jonkin verran urheilullisempi etenkin Stephensin ja Griffinin myötä ja molemmilla on erinomaiset vitospaikan pelaajat. Kotti ja Martin ovat hyvin samantyylisiä, Wood ja Griffin omaavat erilaisia vahvuuksia puolustuksellisesti.

 

Ketkä ovat Seagullsin tärkeimmät pelaajat?

 

MT: Seagullsin avainhahmo on Kendale McCullum. Joukkueessa ei ole toista samantyylistä nopeaa edunluojaa ja hänen puolustamisensa on varmasti alleviivattuna isolla Vilppaan gameplanissa. Ykköshevonen on sikäli selvä. Antti Kanervo on ollut erinomainen playoffeissa ja kaikki tietävät miehen kyvyn laittaa palloa sukkaan. Kotti ja Martin ovat paljon vartijoina korin alla Woodia vastaan ja Martinin kyvyt hyvänä 1vs1 pelaajana joutuvat todelliseen puntariin. Yksi iso avainhahmo on Shawn Huff, joka tulee monipuolisena pelaajana liimaamaan erilaisia viisikoita ja tuo lisäpanoksen tärkeään levypallokamppailuun.  

 

Entä vastaavasti Vilppaan?

 

MT: Rannikko ja Wood ovat luonnollisesti avainasemassa, mutta Myles Stephens on ollut erinomainen pudotuspeleissä molempiin suuntiin ja vaikuttaa olevan kotonaan playoff-väännössä. Juho Nenonen kuuluu samaan kategoriaan ja jos energia suuntautuu oikeisiin asioihin, hän on Vilppaalle elintärkeä pelaaja kentän levittäjänä, levypalloissa ja tarvittaessa Woodin tuuraajana vitospaikan puolustajana. Koiviston Mikko on pelannut erinomaisen kauden ja hänen osuutensa skriinien takaa heittäjänä ja fiksuna puolustajana on Vilppaalle iso asia. Parksin arvo nousee, sillä Seagulls ei ole ole parhaimmillaan (kuten Lahti) vaihtavassa palloskriinien puolustuksessa. Lisäksi Parks on erinomaisena 1vs1 pelaajana haastava vartioitava Seagullsin isoille miehille. Kummankin joukkueen ns. roolipelaajat nousevat tärkeään rooliin. Seagullsin Porter Troupe oli jo selvästi isommassa roolissa Kobria vastaan ja Vilppaasta taas Riku Laine pelasi erinomaisen Lahti-sarjan.

 

Tupamäki arvioi Deondre Parksin nousevan isompaan rooliin väleräsarjassa. Kuva Ville Vuorinen.

 

Mitkä ovat Seagullsin vahvuudet?

 

MT: Seagullsin peli perustuu vahvasti McCullumin luomiin etuihin, hyvään tilankäyttöön ja erinomaisiin heittäjiin. Se pelaa käytännössä kahdeksan pelaajan rotaatiolla ja jos tästä otetaan vitospaikan pelaajat pois, ensimmäisen kuuden 1-4 paikkojen pelaajan heittoprosentti kaaren takaa on jäätävä 39.3%. Kärkinä Collinsin 43.8% ja Kanervon 43.2%. "Kehnoimmalla" prosentilla (34%) on osunut Timi Heinonen ja kaikki koripalloa seuraavat tietävät kannattaako Heinoselle antaa tilaa kaarella... 

Jos heittäminen takkuaa, Wayne Martin on erinomainen 1vs1 scoraaja sisällä tai lyhyestä rullauksesta. Hän antaa lokeille McCullumin ohella toisen selkeästi voittavan match upin johon tukeutua silloin, kun heittopeli takkuaa. Vilppaan olisi kyettävä vaikeuttamaan pallon liikuttamista palloscreen tilanteissa. Tuolloin erinomaiset heittäjät saisivat mahdollisimman vähän ns. clean lookeja. Puolustuksessa vahvuus on luonnollisesti kokemus ja se toteuttaa puolustuskonseptiaan säntillisesti.

 

Mitkä ovat Vilppaan vahvuudet?

 

MT: Rannikon palloskriinipelaaminen, pelin johtaminen sekä kyky muokkautua ottelun kuluessa vastustajan puolustuksen antamiin optioihin. Teemun ollessa kentällä hukattujen pallonhallintojen määrä on aina pieni ja Teemu löytää ne kohdat vastustajan puolustuksesta, joita kannattaa "lypsää". Toinen vahvuus on Woodin sisäpelaaminen ja erinomainen syöttötaito postista tai extended postista. Myös Mikko Koivistolle juostavat screenit ja hand off -actionit tuovat erilaista dynamiikkaa ja syvyyttä Vilppaan pelaamiseen. Puolustuksellisesti Vilpas on Seagullsia urheilullisempi ja nopeampi mikä on mahdollisesti yksi valttikortti.

 

Miten sarjassa käy?

 

MT: Sarjan päättymiseen en ota kantaa. Seitsemän pelin sarjassa niin moni asia vaikuttaa ja loukkaantumiset voivat heilauttaa voimasuhteita isostikin. Toki on sanottava, että kun en ole minkään virallisen tahon edustaja, oma sydän on luonnollisesti Vilppaan puolella. Se on varmaa, että tullaan näkemään huikea playoff-sarja ja erinomaista koripalloa. Kuusi nykyistä tai entistä susijengipelaajaa, laadukkaita vahvistuksia ja erinomaiset valmentajat ovat aika hyvät ainekset sopalle.

 

Oliko tarkkasilmäisellä ex-koutsilla muita huomioita?

 

MT: Herää tietysti kysymyksiä. 

1) Mikä on Salmen Villen tukkatyyli ja väri? Varmaa on, että pelaajat ovat kunnossa ja Villellä hymy huulessa. 

2) Taikooko Lammin Timppa taas jonkun pelaajan kuoleman rajoilta puoliaikavartissa kentälle peliä ratkomaan? Ainakaan 

fyysisen puolen poppamiehestä homma ei jää kiinni.

3) Tuoko Koskisen Pepen levollinen preesens ja piiruntarkka huoltotyö sen pienen ekstran mitä voittamiseen tarvitaan?

4) Last but not least - nähdäänkö Poutsan legendaarinen voittonyrkki?

 

Kiitos, Mikko!

 

Huomenna jatketaan kun ääneen pääsee Vilpas legenda #21! Stay tuned!

Liity postituslistalle

Kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan laatikkoon ja klikkaa Liity postituslistalle -painiketta!

Yhteistyökumppanit