Uutiset & Artikkelit

22.08.2021 15:10
Vilpasvikings.fi

Historian osa 37: Honka liian kovaa puuta

Markku Koivisto sai vääntää tosissaan kevään 2004 puolivälierissä Hongan Stephen Richiä vastaan. Kuva SSS arkisto.

 

Vilppaan taival kauden 2003-2004 SM-sarjassa jatkuu kohti pudotuspelejä. Joensuussa kärsityn 80-57 nöyryytyksen jälkeen Vilpas (17/13) oli valahtanut sarjataulukossa sijalle kahdeksan, mutta pudotuspelipaikan päällä ei näkynyt mustia pilviä. Runkosarjaa oli jäljellä kahdeksan ottelun verran ja yhdeksäntenä majaillut Pyrbasket (12/18) oli turvallisesti viiden voiton päässä. Pullahtaminen ulos pleijareista olisi vaatinut salolaisilta täydellistä romahdusta eikä sitä ollut näköpiirissä, vaikka ongelmia olikin ollut pitkin kautta heittopelissä ja etenkin levypallokamppailussa. Kärkipaikkaa pitivät hallussa kymeenlaaksolaiset Kouvot ja KTP, mutta europeleissä kovettunut hallitseva mestari Espoon Honka teki tuloaan kärkikahinoihin coach Pavicevicin johdolla. Taas kerran.

 

Viikinkien kausi jatkui helmikuussa kahdella vinstillä. Viikingit kairasivat Salohallissa 69-59 voiton Joe Williamsin (28/19) johdolla Karkkilasta ja sarjajumbo BC Jyväskylä kaatui Keski-Suomessa 88-90. Tiukalle se tosin meni, koska sarjan vikkelin mies Glenn Stokes pääsi yrittämään voittokoria sekunti ennen summeria. Stokes (35/5) kuitenkin liukastui parketin kulmassa eikä saanut heittoa ilmaan ja vieraspisteet matkasivat Saloon. Seuraavassa pelissä mestari Honka osoittautui onnekkaammaksi 56-58 kotijoukkueen päästyä yrittämään kolmesti voittoheittoa viimeisten 15 sekunnin aikana. Ottelu oli Markku Koiviston (4/6) ja Stephen Richin (11/9) pystypainia, jossa armoa ei pyydetty eikä annettu.

- Molemmat puolustivat niin kovaa, ettei niukoissa loppunumeroissa ollut ihmettelemistä. Fyysinen, erittäin fyysinen ottelu, huokaili järkälemäinen Rich uupuneena.

- Ryhdyttiin juhlimaan voittoa liian aikaisin ja tarjottiin voittoa kotijoukkueelle. Onneksi se ei suostunut ottamaan sitä vastaan, tuumi Mihailo Pavicevic.

- Näitä pelejä on vaikea voittaa tällaisella menetysmäärällä (21) ja levypallopelillä (Hongalle 17 hyökkäyslevyriä), manasi puolestaan Tommi Koskinen.

 

Tiukat pelit jatkuivat, kun Pyrbasket kaatui Salossa 72-67. Voitto varmisti samalla salolaisten paikan pudotuspeleissä ja Marco Sandersin nousujohtoinen vire jatkui 24/13 illalla. 

- Pari sijaa voisi mielellään nousta ylöspäin, sillä kahdeksannelta tilalta ei ole kiva lähteä pudotuspeleihin, totesi 16 pistettä upottanut kapteeni Jukka Kataja. 

Ja tällä hän tarkoitti mestarisuosikki Hongan välttämistä, sillä espoolaiset olivat hiipineet Jyri Lehtosen paluun jälkeen sarjataulukon piikkipaikalle (22/9).

Jyväskylän sähikäinen Glenn Stokes kariutti tylyllä tavalla salolaistoiveet paremmista sijoituksista. Putoamaan tuomittu BC Jyväskylä kosti kahden pisteen Salohalli-tappion kaatamalla Vilppaan Monitoimitalolla 78-70. Kaasupullon korkuinen Stokes oli elementissään (31/7/7 syöttöä) ja kun nilkkavaivaiselle Williamsille (5/5) osui se heikompi päivä, tappiohan siitä tuli. Jukka Katajan 19 pistettä ei paljoa lohduttanut.

- Peli oli meille opetus, miten asenne ratkaisee. Sanoin ainakin 50 kertaa, etteivät kaikki menisi pelaamaan kolmen pisteen kaarelle, mutta kukaan ei kuunnellut. Jos meillä olisi huomenna peli ja vastaan tulisivat Terhi, Teija, Heljä, Merja ja Arja niin hekin veisivät meiltä kaikki hyökkäyslevypallot, puhisi Koskinen illan lehdistössä. 

Lehtiväki kyseli, oliko kyse mahdollisesti Vilppaan naisjoukkueen aloitusviisikosta?

- Ei, he ovat minun siskojani, päätti Koskinen tilaisuuden ja marssi bussiin.

Konttaus jatkui Karkkilassa, jossa ex-viikinki Erik Iltasen ranne kävi tulikuumana. Sarjapaikastaan taistellut Team Componenta kaatoi salolaiset kotihallissaan 78-64 ja Iltanen mätti peräti 39 pistettä Vilppaan naruihin. 

- Pelaajien otteet näyttivät siltä, että kausi olisi ohi. Tuollaisella levypallotaistelulla ei pärjää edes istumakoriksessa, päivitteli Koskinen.

 

Maaliskuun puolelle jäi enää kolme peliä ja vaikka Vilpas voitti niistä kaksi, runkosarjan sijoitukseksi tuli se kahdeksas sija. Se tiesi pudotuspelimatkoja Espooseen, jolle Koskisen joukot hävisivät vielä kerran kuudella pisteellä 83-77. Viimeisissä voittopeleissä Korihait kaatui 98-67 (Williams 28/13, Sanders 32/16) ja runkosarjan päätöspelissä Vilpas sysäsi Äänekosken Huiman SM-karsintasarjaan 77-74 kotivoitolla. Saksan passin mies Marco Sanders (25/12) oli siihen pääsyyllinen ja Markku Rannan luotsaamalle Huimalle tappio tiesi rankkaa kevättä. 12 päivässä kuusi karsintapeliä ja vastaan asettuivat Karkkila, FoKoPo sekä HNMKY. BC Jyväskylä putosi suoraan I divisioonaan ja sen paikan peri divarin ykkönen, Pieti Poikolan valmentama fuusioseura Aura Basket Turusta. 

Kauden uudistus yhdellä EU:n ulkopuolisella pelaamisesta osoittautui fiaskoksi ja Ilta-Sanomien tekemän kyselyn perusteella kahdeksan seuraa (Huima, Kataja, Korihait, KTP, Namika Lahti, Pyrbasket, Tarmo ja Vilpas) oli valmis hautaamaan uudistuksen heti saman tien. Taloussäästöjen verukkeella tehty päätös ei tuonut säästöjä ja yhdellä ulkomaalaisella pelasivat lopulta vain Namika Lahti ja Pussihukat. BC Jyväskylä ja Porvoon Tarmo pelasivat lähes koko kauden kolmella ulkomaalaisella ja Tarmon paitaa kantoi kauden aikana seitsemän eri ulkomaalaispelaajaa.

- Meidän näkövinkkelistämme homma ei toiminut, myönsi Mikko Hirvonen Tarmosta. Sarjapaikka sentään säilyi.

Runkosarjassa tehtiin kuitenkin uusi katsojaennätys ja yli tuhannen katsojan keskiarvoon ylsivät LrNMKY, Kouvot ja Namika Lahti. Vilppaan keskiarvo oli kuudenneksi suurin, 840 katsojaa. Korikuninkuuden vei putoamisesta huolimatta Jyväskylän Glenn Stokes (24.7), levyreitä kahmi eniten Karkkilan John Green (12.3) ja syöttöykkönen oli KTP:n Roope Mäkelä (4.85).

 

Ilpo Jalonen kasvatti peräkkäisten SM-pelien määrän lukemaan 312. Nousukaudella 12.10.1996 alkanut putki ilman yhtään missattua peliä alkoi 21-vuotiaana keltanokkana. Kuva SSS arkisto.

 

- Ihan siistiltä se silloin tuntui, kun tajusi että pääsee pelaamaan ToPoa vastaan. Siellä oli silloin puoli maajoukkuetta. Uskomattomaltahan tämä putki tuntuu ja matkalla on ollut tuuriakin, ettei ole pahemmin käynyt. Joskus on kyllä pitänyt laittaa vehkeet päälle hampaat irvessä. Kaverit ovat rinnalla nuorentuneet, mutta koris on ollut niin hauskaa, etten ole osannut lopettaa. Ehkä jatkan vielä useamman vuoden, ei tässä niin vanhoja vielä olla, tuumi teräsmies Jalonen.

SM-uran alussa rooli oli isompi, mutta nyt 29-vuotiaana Jalonen oli ollut Koskisen luottomies, kuudentena pelaajana.

- Nykyään pelaan enemmän puolustuksen kautta ja hyökkäyksessä yritetään ratkaista, jos on tarvetta. Jossain vaiheessa roolin muutos vaivasi, mutta hyvin tämä minulle sopii, uransa parhaana iltana 37 pistettä tykittänyt Jalonen myönsi.       

 

SM-sarjan pudotuspeleihin mentiin lopulta ottelupareilla Honka-Vilpas, Namika Lahti-Kataja, KTP-PuHu ja Kouvot-LrNMKY. Koskisen klaanin matka alkoi siis Espoosta, jonka ylpeys Honka lähti tavoittelemaan neljättä peräkkäistä Suomen mestaruutta. Tommi Koskinen ei lähtenyt kuvia kumartamaan.

- Meillä on ihan realistiset mahdollisuudet välieriin, Kotka olisi ollut vieläkin pahempi vastustaja. Me olemme oman tavoitteemme jo saavuttaneet, Hongalle putoaminen olisi katastrofi. Tämä ottelupari on Daavid vastaan Goljat, amatöörit vastaan ammattilaiset ja meillä on vaan voitettavaa, mietti Koskinen.

Käsikirjotus oli myös selvillä.

- Markku Koivisto lähtee paimentamaan Stephen Richiä ja avainasemassa ovat puolustuspään levypallot Zittingin ja Hemdahlin kaltaisia pelaajia vastaan. Olemme voitossa kiinni, mikäli molemmat ulkomaalaisemme onnistuvat samaan aikaan ja saamme siihen vielä jonkun kotimaisista onnistumaan. Williams jos kuka on pelaaja, joka vihaa häviämistä, Koskinen totesi.  

 

Markku Koivistosta tulikin Vilppaan tehomies Espoon avausottelussa, mutta "Mummon" 21 pistettä eivät riittäneet voittoon. Honka vei pelin 86-72 ja vanhat perisynnit ratkaisivat. Vilppaan heittoprosentti jäi lukemaan 33,9% ja levypallot hävittiin kymmenellä. Hongan parhaat olivat Jyri Lehtonen 14/3, Stephen Rich 14/8 ja Shawn Huff 11/4, Vilppaalta Markku Koivisto 21/9, Joe Williams 18/9 ja Sami Lähteenlahti 12/2.

Jos ei heitto pudonnut Mankkaalla, ei se uponnut senkään vertaa kotihallissa. 63 yrityksestä onnistui 21 eli 33,3% tarkkuudella on hankala voittaa. Toinen ottelu Hongalle 57-73 ja nyt oltiin selkä seinää vasten.

- Sama kuin olisi hypännyt päin seinää monta kertaa peräkkäin. Paikkoja meillä kyllä oli ja saatiin Joeta lukuun ottamatta luotua tilaa, mutta raudat vaan kolisivat. Jos lajin nimi on koripallo niin pirun vaikea on voittaa, kun palloa ei koriin saa, harmitteli kapteeni Kataja. Hongan parhaat Salohallissa olivat Rich 14/16, Lehtonen 13/4 ja Hemdahl 12/5, Vilppaalta Kataja 14/8, Sanders 12/2 ja Williams 9/4.

Kolmannesta puolivälierästä tuli sitten täysin läpihuutojuttu. Honka vyöryi rökälevoittoon 105-64 ja viikinkien kesäloma alkoi karmeilla lukemilla. Hurmoksessa pelannut Honka karkasi Stephen Richin (18/13) johdolla jo ensimmäisellä puoliajalla ja Vilppaalta lensi suihkuun jo ennen puoliaikaa kolmikko Koivisto-Vesterinen-Kataja. Turhautunut joukkue heitti pyyhkeen kehään toisella puoliajalla.

- Luojan kiitos, että tämä loppui, tiivisti Koskinen Mankkaan kärsimysnäytelmän.

- Samanlainen peli kuin koko ottelusarja. Toisen erän heittopeli kruunasi ottelun ja täytyy varmaan alkaa miettiä lajin vaihtoa, ruoski Jukka Kataja itseään. Hongan parhaat: Rich 18/13, Aki Ulander 19/13, Tuomas Iisalo 13/4. Vilppaan parhaat: Williams 21/7, Kataja 19/3, Sanders 12/4.

 

 

 

Honka meni välieriin voitoin 3-0 ja lauantaisessa Salon yöelämässä nähtiin masentuneita miehiä. Vilppaan putoamisen lisäksi Salon Piivolley hävisi ratkaisevan lentopallofinaalin Salohallissa Pielaveden Sammolle eivätkä hopeamitalit paljoa lämmittäneet lentopallomiehiä.

Vilppaan tilastot kaudelta 2003-2004: Joe Williams 18.4/9.9, Marco Sanders 15.1/7.7, Jukka Kataja 13.3/5.4, Sami Lähteenlahti 7.4/2.6, Markku Koivisto 7.4/5.5, Ilpo Jalonen 7.1/1.8, Erkko Ojala 3.0/1.1, Mika Vesterinen 2.3/1.7, Kimmo Tuomi 2.0/0.0, Mikko Arosilta 1.9/1.1, Timo Humalamäki 0.8/0.5, Niilo Merilä 0.6/0.1.

Pavicevicin Hongalle kaudesta muodostui pettymys. Noutaja tuli jo välierävaiheessa, kun Lappeenrannan 3-0 pudottanut Kouvolan Kouvot jyräsi espoolaiset jatkosta puhtaasti 3-0 ja meni finaaleihin Namika Lahtea vastaan. Lahti pystyi nipistämään Kouvoilta kolmannen finaalipelin, mutta mestaruutta juhlittiin Kymijoen yläjuoksulla voitoin 3-1. Mestarit mallia 2003-2004: Marcus Grant, Jukka Toijala, Samu Kaaresvirta, Jarno Nissinen, Olli-Pekka Helaja, Anssi Kinnaslampi, Luke Dean, Teemu Loikkanen, Ville Kaunisto, Juho Kailio, Mikko Laanniemi, Jani Hiltunen, Jason Medford. 

Pronssipelissä KTP oli Honkaa parempi yhteistuloksella 185-176 Kenny Youngerin ja Iiro Tenngrenin upotettua 20 pinnaa mieheen. Finaalien MVP oli Anssi Kinnaslampi (Kouvot), vuoden pelaaja Pasi Riihelä (LrNMKY), ulkomaalaisvahvistus Marcus Grant (Kouvot), puolustuspelaaja Tom Gustafsson (Lahti), kehittynein Antero Lehto (Pyrbasket), kuudes pelaaja Sami Pekkola (Lahti), tulokas Roni Leimu (Tarmo), valmentaja Lars Ekström (Lahti) ja erotuomari Ilkka Weijo. 

 

Vaikka Vilpas saavutti tavoitteensa eli pudotuspelipaikan, loppukaudesta jäi hieman hapan maku suuhun. Valmentajana jatkava Tommi Koskinen kaipasi ryhmäänsä enemmän selkeitä roolipelaajia.

- Meidän pelaajamme osasivat vähän kaikkea, mutta ekspertit puuttuivat. Ensi kaudelle tarvitsemme ennen kaikkea hyvän heittäjän, olkoon hän sitten kotimainen tai ulkolainen. Lisäksi listalla on selkeä pelintekijä ja kunnon sisäpelaaja. Sami Lähteenlahdesta odotimme pelinjohtajaa, mutta loukkaantumiset sotkivat "Allun" kauden. Vaikka ulkomaalaishankinnoissa ei ollut suurta vikaa, Sanders ei ollut ihan sellainen sisäpelaaja kuin toivoimme. Joukkueen harjoittelumotivaatioon täytyy olla tyytyväinen. Jo syksyllä tiedostimme, että vastustaja täytyy pitää 75 pisteessä mikäli aiomme taistella voitoista. Aina piti onnistua, että edes playoffeihin pääsimme, tiivisti Koskinen raskaan kauden hengen. 

Vilpas selviytyi neljättä kertaa peräkkäin pudotuspeleihin ja sijoitukset kausilla 2000-2004 olivat 4, 5, 6 ja 8. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja kaudesta 2004-2005 tulikin varmasti seurahistorian erikoisin. Vai minkälaisia ajatuksia herättää show-duo Tim Kisner ja R.T. Guinn? Mitä tapahtui prinssi Nebohille, Laurynas Inokaitisille ja Philip Dejworekille? Ilpo Jalosen huima peliputki sai jatkoa ja mikä mies oli Jermaine Young? Tommi Koskisen viimeinen kausi Vilppaan peräsimessä päättyi surullisesti ja niihin tunnelmiin palataan uuden kauden muisteluissa. Pysykää mukana...

Liity postituslistalle

Kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan laatikkoon ja klikkaa Liity postituslistalle -painiketta!

Yhteistyökumppanit