Uutiset & Artikkelit

31.03.2020 17:28
Vilpasvikings.fi

Kausi, joka ei tule unohtumaan, osa 4

Miestä kaatuu, mutta peli kulkee

 

Korisliigakausi 2019-2020 jatkuu nelososalla. Joulukinkut oli sulateltu, vuosi 2020 otettu vastaan ja Salossa juniorit valtasivat kaupungit koulut perinteisessä loppiaisen AND1-turnauksessa. Tällä kertaa nuorille tarjottiin ainutlaatuinen elämys päästä seuraamaan turnauksen aikana Vilppaan ja Kouvojen iltaottelua. Salohalliin valui peräti 2383 koriksen ystävää ja tunnelma oli sen mukainen. Tim Coleman teki comebackin kuuden viikon sairaslomalta ja Vilpas vyöryi 11 pisteen kotivoittoon. Voitosta jäi kuitenkin ilkeä jälkimaku. Päätösjaksolla Teemu Rannikko putosi ikävästi parketin pintaan polveaan pidellen ja jokainen hallissa ollut huomasi, että nyt ei näytä hyvältä.

 

Vilpas lähti kauteen selkeällä sapluunalla, jossa "Taikurin" johtamalle takakentälle ei jenkkiä hankittu ja ison pään rotaatiossa mentiin kahdella jenkillä ja Juho Nenosella. Reilussa viikossa suunnitelma A oli nyt romahtanut. Nenosen jalkapöytä oli jo leikattu ja Rannikko oli matkalla leikkaukseen. Kummankaan loppukaudesta ei ollut mitään tietoa eli seuran taustaryhmä joutui laittamaan mietintämyssyn syvälle päähän. 

 

Koko Salohalli hiljeni, kun Teemu Rannikko loukkaantui loppiaisena pelatussa Kouvot ottelussa. Kuva Ville Vuorinen.

 

Vilppaan pudotuspelipaikka oli varmistettu ja kotietu näytti selvältä, joten katseet oli suunnattu jo pudotuspeleihin ja erityisesti päävastustajiin Seagullsiin ja Karhubasketiin. Takakentälle tarvittiin nyt lisää pallollista osaamista ja siihen rooliin Chris Flemmingsistä ei ollut. Taustoilla oli jo pitkään mietitty myös DJ Lasterin tulevaisuutta. 201-senttinen Laster oli ollut hyökkäyspäässä hyvä koko kauden, mutta puolustuksessa ja varsinkin levypallopelaamisessa oli suuria puutteita. Karmein skenaario oli se, että mitä jos Jamuni McNeace loukkaantuu? Silloin iso pää olisi enää Lasterin ja Riku Laineen varassa. Lisäpotkua ajatuksille antoi Kauhajoki, joka palkkasi korinalustaa vartioimaan 206-senttisen Skylar Spencerin.

 

Rannikon ja Nenosen poistuttua rosterista vaihtoja oli pakko tehdä ja manageri Jokisen linjat agenttien suuntaan kävivät kuumina. Ongelma vaan oli, että riittävän hyviä isoja miehiä ei ollut tarjolla. Niiden perässä olivat myös muut seurat ja Suomen Korisliiga ei tule sillä listalla ykkösvaihtoehtona.

Vaikka Vilpas oli vetänyt kapealla viime pelit, mitään romahdusta ei ollut tapahtunut. Nenosen loukkaantumisen jälkeen Jamuni McNeacen minuutit olivat kasvaneet isossa päässä lähes seitsemällä ja DJ Lasterin parilla minuutilla. Rannikon paikkaajina Henri Kantonen pelaasi täsmälleen samoilla minuuteilla, mutta Aatu Kivimäen ja Mikko Koiviston vastuut olivat kasvaneet lähes viidellä minuutilla.  


Suomen cupin toinen kierros vei Vilppaan Pyynikille, josta vähäväkinen salolaisryhmä selvisi finaaliin niukalla 95-97 voitolla. Ottelu jäi samalla Flemmingsin viimeiseksi, sillä tuttu takamies Tobin Carberry oli saanut lähteä Venäjän VTB-liigan Saratovista ja tarttui nopealla aikataululla Vilppaan verkkoon. Carberryn taidot olivat tiedossa, joten pallollinen ongelma oli nyt ratkaistu.

 

Tobin Carberry debytoi tammikuun 18.päivä Salohallissa KTP:ta vastaan. Kuva Ville Vuorinen.

 

Tobinin debyytti Salohallissa alkoi tosin ikävissä merkeissä, sillä KTP Basket katkaisi Vilppaan 12 ottelun mittaisen kotivoittoputken 88-90 vierasvoitolla. Byron Wesley ratkaisi pelin ja Mikko Koivisto liittyi vuorostaan vammakomppaniaan.  

- Tobinin paluusta olemme varmasti kaikki iloisia. Hän on hieno pelaaja ja erittäin pidetty joukkuekaveri. Lisäksi hän pelasi koko viime kauden Bakkenissa pelkästään ykköspaikkaa, joten saamme takaisin vielä paremman pelaajan kuin joka lähti täältä hopeamitalistina. Wesley laittoi kovia heittoja sisään, mutta määräänsä enemmän ei joukkue kestä. Juho, Teemu ja nyt Mikko ovat liuta tekosyitä, mutta tosiasia on se, että johdettiin 15 pisteellä kolmannen jakson jälkeen ja vika kymppi oli aika synkkä. Seitsemällä miehellä vaan bensa loppui. Tobinin ei ollut tarkotus pelata ihan näin paljoa, mutta hienoa saada hänet mukaan ja hänestä tulee olemaan paljon apua, tuumi Tuominen.

 

Päävalmentajalla oli loukkaantumiskierteessä vitsit vähissä ja homma oli saanut jo tragikoomisia piirteitä. Treenit jouduttiin vetämään pienellä ryhmällä, joten tilannetta helpottamaan seura teki sopimuksen 23-vuotiaan Elias Eerikinharjun kanssa, joka oli jäänyt vähälle vastuulle Korihaiden ryhmässä.

- Nenosen Juho kyseli, saisiko sukulaispoika tulla treenaamaan meille ja tämähän sopi nykytilanteessa mainiosti. Loppukauden kattava sopimus syntyi sitten managerin toimesta nopeasti. Olen valmentanut Eliasta kaudet 2007-2010, joten tutusta kaverista on kyse. Elias on nuori ja nälkäinen pelimies, joka varmasti parantaa harjoitteluamme, kertoi Tuominen.

 

Elias Eerikinharju liittyi Vilppaan vahvuuteen tammikuussa. Kuva Ville Vuorinen.

 

Vaikka rosterin suuruus oli mitä oli, Karhubasket kaatui komeasti 90-72 Salohallissa. Se jos mikä antoi uskoa tulevaisuuteen. 

- Tultiin nyt ryminällä eikä annettu vastustajalle sitä kymmenen pisteen kaulaa. Alun energia ja ilme oli parasta tällä kaudella ja kertoo meidän joukkueesta. Vaikka kolme tuon tason jätkää on sivussa, kuusi miestä tekee kaksinumeroiset pinnat näin laadukasta puolustuspään joukkuetta vastaan, iloitsi Tuominen.

 

Seuraava haaste viikingeille oli Suomen cupin finaali isolla kirkolla. Vilpas lähti puolustamaan cupin voittoa viime kaudelta ja siitä kehkeytyikin varmasti yksi kaikkien aikojen loppuotteluista täpötäydessä Kisahallissa. 10 000 euron palkintoshekki ojennettiin nitrohetkien ja jatkoajan jälkeen Seagullsille numeroin 94-93 ja huikean jännitysnäytelmän päätteeksi DJ Laster pääsi heittämään vielä viime hetkillä voitosta. Ohiheitto maksoi salolaisille seitsemän tuhatta euroa kakkosen kuitattua 3 000 euroa. 

- Onnittelut Seagullsille ja meidän pelaajillemme hienosta taistelusta. Kestimme vastoinkäymiset tänään ja lopussa pääsimme heittämään voitosta. Vika heitto sisään ja fiilis olisi nyt varmaan erilainen, pohti Tuominen.

 

Suomen Cup finaali Kisahallissa päättyi jatkoajan jälkeen Seagullsin voittoon. Kuva Ville Vuorinen.

 

Synkälle illalle muodostui kuitenkin onnellinen loppu. Headcoach Tuominen otti bussissa kohti Saloa puhelun rapakon taakse ja puolen yön jälkeen managerin sähköpostissa oli sopimuspaperi, jossa allekirjoituksena oli Jeremiah Wood. Kyllä. Sama mies, joka teki vuosina 2008-2011 tuhoisaa jälkeä Korisliigassa Katajan ja Karhun paidassa. 

- Herra Woodin nimi tuli aivan yllättäen puheeksi perjantai-iltana enkä uskonut aluksi, että olisi realismia saada mies tänne. Asiat etenivät kuitenkin todella nopeasti ilman ongelmia, joten tällainen positiivinen yllätys oli erittäin tervetullut, iloitsi Tuominen.

 

Jeremiah Wood

 

Yleisön keskuudessa Woodin palkkaamista arvuuteltiin ja epäröitiin. Mikä on miehen kunto ja nouseeko jalka enää ollenkaan? Varsin pian kävi selväksi, että murheet olivat turhia. Järkälemäinen Wood nousi hetkessä liigan senttereiden parhaimmistoon ja asennehan Akronin kasvatilla on aina ollut kunnossa. Nyt Vilppaalla oli koossa liigan paras eturivi McNeacen ja Woodin muodossa. 

 

Cupin karvaan tappion jälkeen Vilppaan liiga jatkui Nokialla, josta vajaamiehinen miehistö kairasi 77-84 voiton ja Tim Colemanin huippupelillä (29/12, +44) Kobrat kaatui Lapualla 84-107. Seuraavalla viikolla Vilpas julkaisi kaksi uutista. Riku Laineen kahden vuoden jatkopahvin ja entisen maajoukkuelaituri Samuel Haanpään liittymisen viikinkipaitaan. Tarkkakätinen Haanpää oli ollut sivussa liigakuvioista kahden vuoden ajan, mutta vaikeassa terveystilanteessa "Santun" paluu liigaympyröihin oli tervetullut lisä. 

 

Wood ja Haanpää tekivät yhteisdebyyttinsä Tampereella, jossa Pyrintö kaatui neljännessä peräkkäisessä vieraspelissä 75-89. Loukkaantumiset eivät tietenkään tähän loppuneet ja nyt oli Carberryn vuoro poistua vahvuudesta. Lapualla saatu puujalka ei sallinut pelaamista ja edessä oli viikkojen huili. Ei tämä ole todellista!

Maajoukkuetauko ja parin viikon lepo peleistä häämötti onneksi edessä ja viimeinen rypistys oli kotihallissa liigajumbo Korihaita vastaan. Nämä ovat aina vaikeita pelejä, sillä asenne voi helposti lipsahtaa välinpitämättömän puolelle. Tällä kertaa siitä ei ollut tietoakaan, vaan Vilpas jyräsi Korihait maanrakoon peräti 50 pisteen erolla. Wood sulatti heti kotiyleisön sydämet tilastoilla 28/13/6 syöttöä, Coleman teki eräänlaista historiaa tehtailemalla kahdeksassa minuutissa 17 pistettä ja Elias Eerikinharju huudatti kotiyleisöä 18 pisteen illallaan.

 

Vaikka miehiä putosi rivistä jatkuvasti, pelin taso säilyi hyvänä illasta iltaan. Voikin todeta, että Rannikon ja Nenosen loukkaantuminen oli positiivinen ongelma. Nyt nuoret miehet Kantonen, Kivimäki ja Laine saivat pelata suuria minuutteja ja kahden konkarin poissaolo näkyi yllättävän vähän. Lisäksi Mikko Koivisto oli syttynyt joulun jälkeen huimaan vireeseen ja skriinin takaa lähteneet kolmospommit upposivat kovalla tarkkuudella.

Korisliigan siirtomarkkinoilla tapahtui jatkuvaa liikettä. Tammikuun alussa Korihait vapautti Casey Bensonin ja toi youtube-sensaatio Kevin Waren Suomeen. Ware aloittikin napakasti ja ratkaisi kahdesti voiton hailaumalle viime sekunneilla. Kevin Johnson Jr löysi uuden kodin Kouvolasta ja Suomen sisäisillä siirroilla osoitemuutokset tekivät Fiifi Aidoo (Joensuu->Lapua) ja Jalen Henry (Uusikaupunki->Nokia).

Helmikuussa Larry Anderson liittyi BC Nokian ryhmään ja Kauhajoella valmistauduttiin vauhdilla kevään pleijareihin. Arnold Fripp Jr saapui Forssasta ja kokeneesta Lucky Jonesista tuli jo kuudes ulkomaalaispelaaja joukkueeseen. Karhubasketin Cameron Jones valittiin tammikuun pelaajaksi. 

 

Kolmen kärki Seagulls-Vilpas-Karhubasket alkoi erottua entistä selvemmin ja samalla taistelu pudotuspelipaikoista kävi entistä jännittävämpänä. Uusi uhka loppukaudelle oli jo kuitenkin näköpiirissä. Kiinan Wuhanin kalatorilta liikkeelle lähtenyt koronavirus teki nopeaa leviämistä ympäri maailmaa, mutta tuossa vaiheessa kenelläkään ei ollut vielä käsitystä, minkälaiset seuraukset Hubein piirikunnan ongelmasta olisi tulossa. 

Jälkikäteen onkin uskomatonta, miten asiat aikanaan hoidettiin. Joulukuussa tapahtuneet ensimmäiset sairastumiset salattiin ja kansallinen terveyskomissio  oli vielä tammikuun puolivälissä sitä mieltä, että tartuntariski ihmisestä toiseen on pieni ja miljoonille asukkaille annettiin mahdollisuus matkustaa Wuhanista ulkomaille. Vasta 23. tammikuuta Wuhanin kaupunki määrättiin karanteeniin, mutta silloin kaikki oli jo menetetty. 

 

Maajoukkuetauko alkoi ja Susijengi pelasi kaksi karsintaottelua. Kotitappio Serbialle ja vierasvoitto Sveitsistä pitivät korishuumaa yllä pari viikkoa. Pysykää kanavalla, tarina jatkuu...  

 

Liity postituslistalle

Kirjoita sähköpostiosoitteesi alla olevaan laatikkoon ja klikkaa Liity postituslistalle -painiketta!

Yhteistyökumppanit